Etätyön rönsy #1: työaikaa vai ei?
Tämä on kopio LinkedIn postauksestani toukokuulta 2021 kun keskustelu etätyöstä ja sen mahdollisuuksista ja haasteista kävivät lämpöisinä.
Sade piiskasi ikkunaa, puiden latvat viistivät maata tuulen ärjyessä etelästä ja minä jätin aamun fillarilenkin väliin. Koirat käytin kuitenkin pihalla, ei niitäkään tuo lenkki olisi varsinaisesti kiinnostanut mutta a dog’s gotta do what a dog’s gotta do. Omasta puolesta aktiviteetin skippaaminen oli vain puhdasta laiskuutta sen kaikkein syvimmässä merkityksessä, kaikki muu selittely on vain tekosyitä. Aloitin päivän siis vähän normaalia aikaisemmin aamukahvilla ja leivänkannikalla. Laiskuudesta rankaisin itseäni pienemmällä aamupalalla – perkeleen sälli, kidu ja käytä vararasvaasi.
Ennen varsinaista hyppyä työtehtävien sakeaan viidakkoon luin firman Yammerista viimeisimpiä päivityksiä. Kun pääsin valokuvausryhmään, kaivautui mieleen jostain aikaisemmin ottamani kuva Jaresta kun se oli hävyttömästi maastoutunut karvapeiton viereen niin että luulin jättäneeni sen ulos epähuomiossa kun kävin laittamassa oven kiinni. Onneksi parin hätäiseen kotona kiertämäni kierroksen jälkeen löysin sen vierestäni lattialta makaamassa omassa sängyssään (ks. kuva). Ajattelin laittaa kuvan tuonne Yammer-ryhmään ja katsoin omia kuvia läppäriltä josko tämä otos olisi ollut siellä. Ei ollut. Ei tietenkään kun olin työkoneella ja kuva on vain omalla koneella. (Tähän sen kaivoin lopulta ruokatauolla Facebookista.)
Tätä mielenkiintoista ja omasta mielestäni hyvin tärkeää tehtävää suorittaessani sisälläni asuva kooltaan pieni mutta sitäkin äkäisempi moraalinvartija esitti kysymyksen että onko tämä hyväksyttävää työajalla tehtäväksi? Alistuneena jouduin vastaamaan tuolle mielipahaa aina aiheuttavalle jäppiselle että eihän se varsinaisesti yhtään goalia edistänyt eikä varmasti tuonut firmalle senttiäkään kassaan. Päinvastoin, kulutin resursseja. Jatkokysymys tulikin virnuillen heti perään: Koska tämä ei liity suoraan töihin, niin pitäisikö minun vähentää työpäivästä kaksi minuuttia ja viisitoista sekuntia tämän takia? Vai peräti kolme minuuttia? Yammerin käyttö itsessään kuuluu töihin, koska pääasiassa ryhmät ovat jotenkin tekemisissä ihan työteon kanssa. Ihan oikeasti! Mutta kuvien selailu lipeää jo paljon kauemmaksi työtehtävistä.
Jos olisin ollut toimistolla ei tällaista ongelmaa olisi koskaan tullut. Tapahtuma olisi sopinut työpäivään siinä missä muutkin työpäivään sujuvasti lomittuvat irralliset tapahtumat: juttelut työkavereiden kanssa (siis ne keskustelut joissa puhutaan ihan puhdasta pas*** eli asioita jotka eivät liity töihin edes etäisesti – älä toki luule ettenkö niitäkin pystyisi tarvittaessa perustelemaan, se liittyy pitkälle kehitettyyn laiskuuteen, työnvälttelyyn ja selittelyihin), kahviautomaatilla käynnit, vilkaisut Facebookiin jne. Kotona sen sijaan nämä asiat herättävät tuon hemmetin moraalinvartijan joka kerta: voinko tehdä näin työpäivänä, eihän tämä ole työtä vaan jotain aivan muuta. Näitä asioita tulee eteen itse asiassa aika usein päivän aikana.
Kotona on liian helppo tarttua ohimennen myös johonkin muuhun keskeneräiseen asiaan. Pyykinpesu on yksi esimerkki, eihän siihenkään mene tietysti kuin minuutti kun käy laittamassa koneen päälle tai siirtämässä pyykit kuivuriin. Lopullinen pyykkien taittelu ja kaapittaminen jää kuitenkin aina iltaan, mutta saapahan sen koneen suorittaman työn teetettyä kuitenkin päivän aikana ettei tarvitse iltaa kuunnella rouskutusta ja väijyä että milloin nuo laitteet ovat tehtävänsä suorittaneet. Tässä tapauksessa todennäköisesti päivällä menetetyt muutamat minuutit korvautuvat varsin suurella ajansäästöllä iltasella. Kokonaisuudessaan siis hyvin suuri plussa.
Mutta ajatellaanpa nyt hetki normaalia työpäivää ja sen ajankäyttöä. Vaihtoehto 1 – töissä toimistolla: Tulen toimistolle kello 8.00, käyn syömässä 11.30 – 12.00 ja lähden kotiin 16.00. Olen siis tehnyt 7.5 tunnin työpäivän ja kaikki on ok riippumatta siitä miten työpäivän 450 minuuttia jakautuu eri tehtäviin, ovat ne sitten työlistalla, työn ohessa tapahtuvia työhön liittyviä keskusteluja tai jotain työhön liittyviä surffailuja. Tai sitten jotain aivan muuta. Vaihtoehto 2 – töissä kotona: Jos kotona aloitan työt 8.00, syön jotain hätäiseen vartissa siinä lounasajan kohdalla – pahimmillaan työn ohessa – ja lopetan 16.00 niin periaatteessa työpisteellä viettämäni aika on sama tai vähän enemmänkin sillä päivittäiset kahviautomaattikäynnit ovat huomattavasti nopeampia sekä siirtymät kokoushuoneiden ja ruokatilan välillä puuttuvat kokonaan. Toimistolla ollessa tällaiset sivutoimet ja siirtymät eivät aiheuta useimmiten mitään moraalista tuskaa. Kotona sen sijaan pienistäkin asioista miettii että kuuluuko tämä nyt oikeasti työpäivään vai ei. Tämä on jonkinlainen dilemma jota en ole itselleni pystynyt vielä tyhjentävästi selvittämään. Käytännössä siis toimistolla työajan määrää selkeästi tuo ajallinen väli rakennukseen saapumisen ja sieltä lähtemisen välissä. Kotona sen sijaan tuntuu että työaika määräytyy summana erillisistä ajoista jotka määräytyvät kaikkien tehtävien alkamisesta niiden päättymiseen.
Tästä herää siis kysymyksiä: Olenko yksin ajatusteni kanssa? Onko jollain muullakin samanlaisia ongelmia? Olenko liian kireä itseni suhteen? Vai olenko sittenkin laiska työntekijä (pois se minusta)? Pitäisikö minun istua vain valvotussa ympäristössä toimistolla missä pomo istuu takana korokkeella ja valvoo koko ajan mitä teen? Orwell, we need you! Can you help us?
