Etätyön rönsy #2: introvertti esiintymässä

Tämä on kopio LinkedIn postauksestani syyskuulta 2021: etätyö, sen haasteet ja mahdollisuudet.

Onko sinulla esitys edessä? Oletko Introverttimittarin hiljaisessa ääripäässä? Pelkäätkö esiintymistä kuollaksesi? Tässä pari epäsovinnaista vinkkiä pandemia-ajan etätyöesityksestä selviämiseen.

Jos verrataan Teams esitystä tavalliseen kokoustilassa pidettävään esitykseen niin tämä etäversio on introvertin ihmisen unelma. Kaikkihan muistavat ala-asteen *) tuskaiset ja paniikkia jo viikkoja etukäteen kasvattaneet äidinkielen esitelmät. Pieni epävarma koululainen laitetaan seisomaan koko luokan eteen lukemaan ääni väristen paperille käsin tuhrattua tekstiä kaikkien tuijottaessa. Kädet tärisevät ja jalat vatkaavat tehden erilaisia akrobaattisia liikkeitä mitä ei normaalitilanteessa koskaan voinut kuvitella niiden kykenevän tekemäänkään.

Tämä kuvattu paniikinomainen tilanne ei eroa mitenkään siitä että joudut töissä pitämään esitystä valveutuneelle yleisölle joka tietää kaikista asioista yksityiskohdat paremmin kuin sinä itse. Yleisö voi olla työkavereita tai pahimmassa tapauksessa jokin ulkopuolinen asiantuntijajoukko. Jokainen esitys on kuitenkin Sinun oma selviytymistaistelu johon olet valmistautunut todennäköisesti vajavaisesti ja aivan liian myöhään. Eteesi asettuva kuuntelijajoukko on kuin verenhimoinen petolauma, jonka ainoa tarkoitus on löytää esityksestäsi asia- tai esitystapavirheitä ja lynkata sinut näkyvästi kaikkien edessä. Tämä lauma vaanii sinun heikkoa hetkeäsi ja käyttää sen välittömästi hyväkseen kun tilaisuus tulee. Muista: et voi selvitä tällaisesta esiintymisestä koskaan ilman vähintään yhtä katastrofaalista virhettä.

Mutta ei hätää, sanoisi mainosmies. Tässä vaiheessa on syytä tiristää etätyöstä se viimeinenkin hyöty ulos joka siitä on saatavilla. Etäkokous on nimittäin juuri se oikea tapa Sinulle, introvertti kolleega, ja tätä faktaa hyväksikäyttäen pystyt selviytymään tilanteesta elossa.

Valmistautuminen etäesitykseen on selkeästi helpompaa kuin livenä pidettävään esitykseen. Vaativan yleisön edessä seistessä sinun täytyy muistaa asiat aivan oikeasti ulkoa ja voit ottaa muistisi tueksi ainoastaan diojen tekstit, jotka toivottavasti olet älynnyt pitää lyhyinä ja selkeinä ihan sen takia että itsekin pystyt ne hädissäsi siitä lukemaan siinä vaiheessa kun puheesi alkaa sammaltaa ja unohdat kiihtyvään tahtiin yksityiskohtia kunnes koko esityksen juonikin on kateissa kuin B-luokan Hollywood leffassa. Huomaat myös kesken esityksen että kalvojen niin sujuvaksi viilaamasi esitysmuoto ei toimi puhuttaessa lainkaan, toistelet asioita välillä kuin papukaija ja osa asioista jää sanomatta. Kun huomaat tämän, menet sekaisin välittömästi etkä kykene tekemään jouhevaa poistumista ongelmatilanteesta vaan jäät tuohon paniikkikuoppaan tärisemään. Tässä vaiheessa toivoisit että allasi olisi luukku joka vain aukeaisi ja putoaisit sinne jonnekin autuaaseen pimeyteen.

Etäesityksessä sinä istut tukevasti omalla jakkarallasi etkä seiso edessä kuin esiintyvä taiteilija joka et kuitenkaan ole. Vaikka Ismo Leikola pystyy puhumaan aiheesta kuin aiheesta niin että yleisö viihtyy, niin muista kylmä fakta että et kykene samaan. Ikinä. Sinulla on nyt käytössäsi kuitenkin tekniikan ja pandemian suoma etu, kukaan ei näe täriseviä jalkojasi tai kouristuksenomaisesti käyttäytyviä käsiäsi. Naamavärkki sinun täytyy kuitenkin pitää edes jollain tavalla viileänä ja toivoa että valtavat hikipisarat eivät näy kamerakuvassa mikäli kameran käyttö esiintyjälle on (pakollinen tai oletusarvoinen) vaatimus.

Tässä vaiheessa yhdistämme tähän tekniseen esitykseen varsinaisen valttikortin ala-asteelta eli alusta loppuun asti kirjoitetun kässärin. Täytyy muistaa että tämä ohje pätee vain siihen asti kunnes joku kuuntelija, täysin vastoin kaikkia odotuksia, alkaa kysellä asioita esitykseen liittyen. Siinä vaiheessa konseptisi tulevat sekoamaan pahasti ja tästä palautuminen voi kestää kiusallisen kauan joten esityksen jatko on mielessäsi järkkynyt. Varaudu tähänkin. Tämän ohjeen takuu loppuu nimittäin siihen kun joku oikeasti laittaa mikrofonin päälle ja avaa suunsa.

Toimenpiteet lyhyesti sen jälkeen kun olet saanut tehtäväksi kertoa muille siitä mitä oikeasti olet tekemässä:

1) Tee esitys valmiiksi, yritä edes siedettävällä tavalla saada se etenemään loogisesti. Ei se kuitenkaan onnistu mutta yritä nyt edes.

2) Kirjoita puhe valmiiksi valitsemaasi tekstieditoriin, yritä seurata pallukoita esityksessä mutta sopivasti jätä jokin asia pikkaisen sivulauseeseen. Se antaa kuvan että puhut sujuvasti ilman taustatukea. Tässä kohdassa rohkeampi käyttää muistin tukena vain avainsanoja tai -fraaseja, mutta röyhkeämpi kirjoittaa puheen sanasta sanaan valmiiksi. Suosittelen tätä vaihtoehtoa. Voit kysyä apua joltain kirjailijaltakin jos satut tuntemaan sellaisen.

3) Lue mielessäsi puhe läpi ja kellota jos aikasi on rajattu. Korjaa löytyneet virheet ja toista tämä kohta kunnes se oikeasti toimii. Ei se kuitenkaan esityksen aikana toimi, mutta onpa sinulla hetken ainakin hyvä olo valmistautumisen suhteen.

4) Esityksen alkaessa kanita jalat tukevasti pöydä alle, ota kivettynyt ilme kasvoillesi ja lue kirjoittamasi teksti. Muista vaihtaa diat sitä mukaa kun teksti etenee. On aina hyvä merkitä tekstiin kohdat joissa dia vaihtuu niin ei tule paniikkia ainakaan tästä syystä. Paniikki tulee muutenkin.

5) Jos onnistut lukemaan tekstin luontevasti, olet onnistuja. Pyyhi hikesi, valita että yhteys on huono etkä voi ottaa kysymyksiä vastaan. Pyydä kaikkia lähettämään ne sähköpostilla tai vieritä vastuu kolleegoille. Vaihtoehtoisesti voit sanoa että kotona (puoliso / lapset / koira) haluaa käyttää nettiä ja katsoa videoita ja kahden megan yhteys ei vain yksinkertaisesti riitä.

6) Poistu paikalta ennen kuin kukaan ehtii tajuta mitä tapahtui. Taputa itseäsi olalle, olet sen ansainnut.

Tässä en puhu tietenkään omasta kokemuksestani sillä olen stevejobs-luokan esiintyjä ja tekniikan virtuoosi joka vastaa kysymykseen kuin kysymykseen lennosta. Olen kuitenkin kuullut että näillä ohjeilla voi esiintymisestä selvitä hengissä nolaamatta itseään täysin. Aina kannattaa myös muistaa että nolotkin tilanteet hiipuvat muiden kuin sinun omasta muististasi aikanaan. Ei nopeasti, mutta kuten sanottua, aikanaan. Viimeistään eläkkeellä sinua ei muista työpaikalla enää kukaan ja voit istua keittiön pöydän ääressä höyryävä kahvimuki edessäsi ja pitää kirjaa naapureiden kulkemisista ja tekemisistä. Raportoi säännöllisesti sosiaaliseen mediaan kaikki tapahtuma ja nauti elämästäsi naapuruston päivystävänä vahtikoirana.

*) Meidän aikana 1-6 luokat olivat vielä ala-aste. Kuulostaa varmaan nykyjunnuille samalta kuin meidän aikana puheet kansakoulusta joka oli peruskoulua edeltänyt nimitys koululle. Niin wanha ja mennyttä aikaa.